keskiviikko 5. helmikuuta 2014

Vietä päivä Ilonan kanssa!

Olen luonteeltani ja koulutukseltani täysverinen humanisti, mutta tosinaan pieni tilastointoilija minussa nostaa päätään. Tällöin saatan juuttua katselemaan ja pyörittelemään numeroita ja lukumääriä - kunhan ne vain koskevat jotain kiinnostavaa asiaa. Juuri näin kävi viime viikolla, kun erehdyin eräänä aamupäivänä avaamaan pitkästä aikaa Teatterin tiedotuskeskuksen ja Teatterimuseon ylläpitämän Ilona-esitystietokannan. Ilona on siitä petollinen sivusto, että omalla kohdallani "nopea vilkaisu" muuttuu helposti useamman tunnin haku/ristiin haku/tekijä/esitys/teoshaku -maratoniksi. Tällä kertaa päätin, että voin hyvällä omalla tunnolla viettää aikaa Ilonan kanssa, jos uskottelen itselleni että tarkoitus on tehdä alustavaa tutkimustyötä tai kerätä tietoa esimerkiksi uutta blogikirjoitusta varten.

Suomen teatteri ja draama
Kuva: Like
Jouduin tällä kertaa Ilonan pariin oikeastaan erään kirjan takia. Olin löytänyt vähän aikaa sitten kirja-alennusmyynneistä naurettavan edullisesti isohkon teatterihistoriajärkäleen "Suomen teatteri ja draama" (toim. Mikko-Olavi Seppälä ja Katri Tanskanen, Like 2010). Kirja on laaja katsaus Suomen teatterihistoriaan ja se koostuu sekä erillisistä artikkeleista että historiaa kuljettavasta ja suomalaisen teatterin erilaisia ominaispiirteitä kuvaavasta, kertovasta tekstistä. Teosta lukiessa minulle tuli joku ajatus liittyen suomalaisen musiikkiteatterin vaiheisiin, ja halusin tarkistaa jonkun asian Ilona-tietokannasta saman tien. Suosittelen muuten em. kirjaa kaikille suomalaisesta teatterihistoriasta kiinnostuneille, mutta jos se tuntuu liian suurelta, hyvän katsauksen suomalaiseen teatterihistoriaan saa myös upeasti kuvitetusta "Näyttämöllä - teatterihistoriaa Suomesta" (Pentti Paavolainen ja Aino Kukkonen, WSOY 2005) -kirjasta. 

En edes muista, minkä asian tarkistamisesta Ilona-seikkailuni lähti liikkeelle, mutta se, mitä päätin lopulta tuoda tänne blogiin, on numerotietoa Suomessa eniten esitetyistä musikaaleista. Tein tietokannasta "esityshaun", laitoin genreksi "musiikkinäytelmän" ja genren alalajiksi "musikaalin". Sitten selailin aakkosellista listaa ja tein uusia hakuja yksittäisistä musikaaleista nähdäkseni kuinka monta produktioita Ilona niille listaa. Ilonassa on listattu vain ammattiteattereiden esitykset (1800-luvun lopusta tähän päivään), eli näissäkään numeroissa eivät ole mukana lukuisat harrastajateatterit. Valistuneena arvauksena esitän, että harrastajateatteritilastot antaisivat samansuuntaisia tuloksia. Tässä suosituimmat:

Esitetyimpien musikaalien produktiomäärät suomalaisissa ammattiteattereissa (1800-luvun loppu-2013):
1. Bock & Harnick: Viulunsoittaja katolla: 47 produktiota
2. Brecht & Weill: Kerjäläisooppera / Kolmen pennin ooppera: 34 produktiota
3. Kander & Ebb: Cabaret: 33 produktiota
4. Lerner & Loewe: My Fair Lady: 29 produktiota
5. Rogers & Hammerstein: The Sound of Music: 24 produktiota

Yllättyikö kukaan? Itse yllätyin siitä, että Kerjäläisooppera ja Cabaret ovat saaneet enemmän produktioita kuin My Fair Lady tai Sound of Music. Toisaalta eri produktioiden määrä ei kuitenkaan kerro siitä, kuinka paljon esityskertoja tai katsojia kyseinen musikaali on vuosien aikana yhteensä saanut. (Esimerkiksi 1960-luvulla Viulunsoittaja katolla -musikaalin näki pelkästään Helsingin Kaupunginteatterissa yli 300 000 katsojaa.) Näitä viittä suosituinta musikaalia yhdistää se, että produktioita on ollut tasaisen jatkuvasti jo vuosikymmenien ajan, ja ympäri Suomen. Listan seuraavat teokset poikkeavat näistä suosituimmista juuri siinä, että musikaaleja on tuoreeltaan esitetty usein, mutta viime vuosina yhä vähemmän (paitsi West Side Storya).

6. Berlin & Fields: Annie Mestariampuja: 21 produktiota
7. Bernstein, Laurents, Robbins & Sondheim: West Side Story: 19 produktiota
8. Schmidt & Jones: Fantasticks: 17 produktiota
9. Porter & Spewack: Kiss Me Kate / Suutele minua Kati: 16 produktiota
10. Kander & Ebb: Zorbas: 13 produktiota

Mielestäni tämä lista on tietyllä tapaa hyvä osoitus siitä, että vaikka suomalaisissa teattereissa esitetään paljon musikaaleja, on ohjelmistossa myös runsaasti eri musikaaleja. Ilonan hakulistoista löytyy lukemattomia musikaaleja, joista on tehty 5-10 eri produktiota ja sen lisäksi paljon teoksia, joita on esitetty vuosien varrella vain kerran tai kaksi.

Kun olin aikani pyöritellyt mielessäni näitä (amerikkalaisia) musikaaleja, muistin suomailaisen musiikkiteatterin ikiklassikon, Teuvo Pakkalan Tukkijoen ja sen, että ennen Broadway-musikaaleja joka paikassa esitettiin eurooppalaista operettia. Tein siis uuden haun Ilonasta: "esityshaku" ja genre "musiikkinäytelmä", mutta jätin alalajin tyhjäksi. Lista näytti tämän jälkeen todellakin hyvin erilaiselta:

Esitetyimpien musikaalien produktiomäärät suomalaisissa ammattiteattereissa (1800-luvun loppu-2013) 

1. Pakkala / Merikanto: Tukkijoella: suomalainen laulunäytelmä, 135 produktiota, joista viimeisin 2008.
2. Kálmán, Stein & Jenbach: Mustalaisruhtinatar: unkarilainen operetti, 100 produktiota, joista viimeisin 1998
3. Sihvo: Jääkärin morsian: suomalainen laulunäytelmä, 96 produktiota, joista viimeisin 2003
4. Abraham, Földes, Grünwald & Löhner-Beda: Viktorian husaari / Viktoria ja hänen husaarinsa: unkarilainen operetti, 70 produktiota, joista viimeisin 2002
5. Ferenc: Punainen laukku: unkarilainen operetti, 63 produktiota, joista viimeisin 1969
6. Hervé, Meilhac & Millaud: Pikku pyhimys:  ranskalainen operetti, 62 produktiota, joista viimeisin 1966
7. Lehár: Iloinen leski: unkarilainen operetti, 59 produktiota, joista viimeisin 2013
8. Duo: Orpopojan valssi: suomalainen laulunäytelmä, 44 produktiota, joista viimeisin 2004
9. Abraham, Földes, Grünwald & Löhner-Beda: Havaijin kukka / Hawaijin kukka: unkarilainen operetti, 43 produktiota, joista viimeisin 1983
10. Kálmán & Günwald: Sirkusprinsessa: unkarilainen operetti, 42 produktiota, joista viimeisin 1985

Kotimaisia laulunäytelmiä ja unkarilaista operettia! Tämä yllä oleva lista on minusta hyvin viehättävä ja ajatuksia herättävä. Kymmenestä teoksesta puolet on unkarilaisia operetteja kolmelta säveltäjältä ja melkein kaikkien näiden produktiomäärät ylittävät tai pääsevät samalle tasolle suosituimman amerikkalaisen musikaalin kanssa. Lista antaa minusta hyvää historiallista perspektiiviä tähän joskus liiankin Broadway/West End -lähtöiseen musiikkiteatteripuheeseen. Musikaalit eivät ole syntyneet tyhjästä (tietenkään!) ja suomalainen musiikkiteatteriperinne on yhtä vanha kuin suomalainen puheteatterikin. 

Tukkijoella (1951), Tauno Palo ja Rauni Ikäheimo
Kuva: Elonet.fi
Listan kärjessä komeilee huikealla 135 eri produktiolla Teuvo Pakkalan Tukkijoella. Näytelmä sai kantaesityksensä Kaarlo Bergbomin johtamassa (Kansallisteatterin edeltäjässä) Suomalaisessa Teatterissa vuonna 1899. Se on klassinen romanttinen kansankomedia maalaisidyllissä: nuori ja ihanteellinen sankaripari, juonikas roisto, palvelusluokkaan kuuluvat komedialliset pariskunnat ja hieman vajaa Pölhö-Kustaa. Juoni on juuri sellainen, mitä voimme pelkästään edellä mainittujen hahmojen perusteella kuvitella, ja loppu on tietysti onnellinen. Musiikki on pääosin Oskar Merikannon säveltämää tai kansanlauluista muokkaamaan. Vuosien varrella Tukkijoella on uponnut suomalaisten sydämiin kuin kuuma veitsi voihin. Sitä on esitetty tasaisesti ympäri Suomen ja vuosi toisensa jälkeen aina uusissa produktioissa - ja kuten sanottu, Ilona ei edes listaa harrastajateatteriproduktioita! Lisäksi suosiota ovat pönkittäneet useammat eri elokuvasovitukset, joista vuoden 1951 filmissä tukkijätkä Turkkaa näytteli itse Tauno Palo.

Tukkijoella -näytelmän valtavan suosion edessä ei voi kuin hiljentyä: käsittääkseni se kiteyttää monella tavalla sen, mitä suomalainen teatterikansa on tahtonut 1900-luvulla nähdä. Vuoden 2008 jälkeen näytelmää ei ole tehty suomalaisissa ammattiteattereissa, mutta on hyvin kiinnostavaa nähdä, kestikö näytelmän suosio vain 109 vuotta, vai kaivaako joku teatteri sen sittenkin vielä naftaliinista ja elvyttää romanttisen maalaisidyllin? (Paitsi että jossain kesäteatterissa tätä on ihan varmasti näytelty vielä viime vuosinakin...) En ole ihan varma toivonko Tukkijoella -näytelmälle enää 136:ta ammattilaisteatteriproduktiota - jos joku sellaisen kuitenkin tekee, olisi moderniksi päivitetty näkemys aiheesta tarpeen.

Suosituimpien musikaalien etsintäni päättyi siis siihen, että Tukkijoki jätti kaikki amerikkalaiset ja eurooppalaisetkin musiikkinäytelmät taakseen. Unkarilaiset operetit saivat kaikki keskenänsä jaetun kakkostilan ja henkisen pronssin sai Broadway-musikaalien ykkönen Viulunsoittaja katolla. Tämän kunniaksi linkkaan tietenkin laulun voittajanäytelmästä, äänessä 1951-elokuvaversion Turkka, Tauno Palo.