sunnuntai 31. heinäkuuta 2011

Syksyn 2011 musikaaleja

Kesä taittuu vähitellen kohti kaunista alkusyksyä ja nyt on oivallinen aika avata kalenterit ja ruveta suunnittelemaan tulevan syksyn teatterikäyntejä. Lippujakin voisi ruveta varaamaan hyvissä ajoin - itselläni se tuntuu jäävän aina viimetinkaan.

Suomi on siitä mainio maa, että vaikka meillä ei ole Broadwayn tai West Endin kaltaisia yhden kaupungin sisällä olevia teatterikeskittymiä, on Suomessa teattereita ylipäätään aivan valtavasti. Suomalaisen teatterikentän laajuus takaa sen, että musikaaleja pääsee katsomaan vuosittain ympäri maan. On sitten eri keskustelu, onko suomalainen valtionosuusjärjestelmä paras tapa ylläpitää elävää teatteria Suomessa tai millaista teattereiden ohjelmistopolitiikka on vähien rahojen ja salien täyttöastevaatimusten ristipaineessa. Joka tapauksessa musikaalien ystäville suomalaiset teatterit tarjoavat monipuolista ja kiinnostavaa ohjelmistoa - uutuuksia ja klassikoita, Suomesta ja ulkomailta. Kävin läpi kaupunginteattereiden ohjelmistoja syksyn 2011 musikaalien osalta, joten tässä pieniä makupaloja ensialkuun. Jatkan ohjelmistojen läpikäyntiä vielä hieman toisesta näkökulmasta myöhemmin.

Kuva: http://www.iloveyoubecausethemusical.com/
Aloitan kuitenkin sellaisista mielenkiintoisista ensi-illoista, joihin kiinnitin huomioni selatessani teattereiden syksyn ohjelmistoja. Valintaperusteet ovat täysin subjektiiviset ja epämääräiset.

Ensimmäinen teoksista on Tampereen Teatterissa Suomen kantaesityksensä saava I Love You Because, joka kertoo newyorkilaisista nuorista aikuisista kuulemma hieman Frendit -tv-sarjan tyyliin. Teos sai ensi-iltansa off-Broadwaylla 2006 ja ainakin Spotifysta kuuntelemani alkuperäislevytys kuulostaa kevyeltä, hauskalta ja nokkelalta. Ensi-ilta on Tampereella 10.9.2011.

Kuva: Seinäjoen kaupunginteatteri
Seinäjoen kaupunginteatteri houkuttelee nuoria vampyyritrendillä ratsastavalla saksalais-amerikkalaisella uusklassikolla Dance of the Vampires, joka perustuu Roman Polanskin vuonna 1967 ohjaamaan elokuvaan ja sai musikaaliensi-iltansa Wienissä vuonna 1997. Goottivampyyrimusikaali on hauska ja kiinnostava uutuus suomalaisessa musikaalikentässä, vaikka itseeni tyyli ei ehkä uppoa. Musikaalin musiikkia voi kuunnella vaikkapa Spotifysta kun hakee alkuperäisellä nimellä "Tanz Der Vampire".  Tämänkin ensi-ilta on 10.9.2011.

Aivan varmasti täysin erilaista meininkiä on luvassa Rovaniemen Teatterissa, jossa ensi-iltansa saa Tuomas Timosen ja Juha Kujanpään Toivon operetti. Teoksen luvataan tarjoavan kaksi erilaista yhteiskuntautopiaa, ilmaisen ja maksullisen, ja sen tyyliä kuvataan seuraavasti: "Toivon operetti on uusi kotimainen operetti, joka yhdistää wieniläisoperetin suloisen keveyden ja Kurt Weillin yhteiskunnallisen laulutaiteen perinteen." Kuulostaa mainiolta! Ensi-ilta on Rovaniemellä marraskuussa.

Kuva: Vaasan kaupunginteatteri
Viimeinen tässä sarjassa mainittava ensi-ilta on Vaasan kaupunginteatterin MAAILMA SEIS! Minä jään tässä..., jonka alkuperäisversio Stop the World - I Want to Get Off sai ensi-iltansa Lontoossa vuonna 1961 ja joka sai useampia ensi-iltoja Suomessakin 1960-luvulla. Parhaan kuvauksen teoksen juonesta voi lukea Näytelmäkulman sivuilta, mutta odotettavissa on toivottavasti mielenkiintoista ja hauskaa musikaaliteatteria sirkusympäristössä. Musikaalin ensi-ilta on 17.9.2011.

En tiedä ehdinkö tulevana syksynä katsomaan yllä mainittuja produktioita, koska asun itse Helsingissä, mutta nämä seuraavat käyn ainakin katsomassa:
Helsingin kaupunginteatterissa tuli jo syksyllä 2010 ensi-iltaan musikaali Next To Normal, jota on kehuttu aivan valtavasti. Näytelmän teksti on voittanut jopa Pulizer-palkinnon ja musikaali on monikertainen Tony-ehdokas ja -palkittu. Toivon että esitys on odotusteni arvoinen, kun pääsen sitä syyskuussa katsomaan. Toinen must see -juttu on myöskin jo keväällä ensi-iltansa saanut Turun kaupunginteatterin Kesäyön hymyilyä. Suosikkimusikaalisäveltäjäni Stephen Sondheimin upea A Little Night Music (1973) sai siis vasta tänä keväänä Suomen kantaesityksensä, mutta kuulemani mukaan produktio toimii oikein hyvin. Musikaali perustuu Ingmar Bergmanin aivan ihastuttavaan elokuvaan Sommarnattens leende (Kesäyön hymyilyä, 1955), jota suosittelen Sondheimin version lisäksi ihan kaikille.

Mutta millaisia muita musikaaleja suomalaisissa teattereissa sitten ensi kaudella esitetään? Klassikoita: Cabareta, Chicagoa, My Fair Ladya, The Sound of Musicia, Viulunsoittajaa katolla, La Cage aux Follesia, Les Miserablesia ja niin edelleen... Mutta paljon on myös uusia, ja vanhempiakin, suomalaisia musikaaleja ja musiikkinäytelmiä. Tähän Suomi-ilmiöön keskityn vielä lähitulevaisuudessa. Mutta sillä välin käykää vaikkapa itse katsomassa teattereiden ohjelmistoja ja kommentoikaa, mitä musikaalia te aiotte tai haluaisitte mennä katsomaan tänä syksynä?

Alone is alone, not alive.

Mietin pitkään sopivaa nimeä blogilleni ja päädyin lopulta yllä olevaan. On aika kertoa, mistä nimi tulee.

"Being Alive" on Stephen Sondheimin säveltämän musikaalin Company (1970) viimeinen laulu, joka kiteyttää musikaalin keskushenkilön Robertin tunteet rakkaudesta ja yhdessäolosta. Companysta on viimeisen vuoden aikana tullut lempimusikaalini - syrjäyttäen jopa West Side Storyn - ja tulen varmasti vielä useasti palaamaan musikaaliin ja siihen liittyviin lauluihin, tekijöihin tai produktioihin.

Company on yksi ensimmäisiä niin sanottuja teemamusikaaleja (engl. concept musical), jossa ei ole varsinaista yhtenäistä juonta, vaan teos rakentuu temaattisesti toisiinsa liittyvistä kohtauksista. Companyn keskiössä on poikamies Robert, hänen viisi ystäväpariskuntaansa ja kolme tyttöystäväänsä. Musikaali koostuu kohtauksista, joissa Robert tapaa ystäväpariskuntiaan tai tyttöystäviään, ja kaikki kohtaukset käsittelevät jollain tapaa rakkautta, avioliittoa tai sitoutumista. Ystäväpariskunnat kannustavat Robertia menemään naimisiin, mutta toisaalta pariskuntien omat avioliitot näyttäytyvät ongelmallisina, vaikkakin myös rakkaudentäyteisinä. Musikaalin suhtautuminen rakkauteen ja avioliittoon on hyvin realistinen: toiseen ihmiseen sitoutuminen on samaan aikaan upean ihanaa ja kamalan pelottavaa.

Companyn laulut sijoittuvat kohtausten yhteyteen siten, että ne oikeastaan aina kommentoivat ironisesti kohtauksen tapahtumia tai dialogissa esiin tulleita asioita. Esimerkiksi laulu "Little Things You Do Together" on mainion ironinen luettelo siitä, miten pienet yhteiset asiat tekevät avioliitosta hyvän ja "Sorry-Grateful" kuvaa aviomiehen ristiriitaisia tuntemuksia siitä, miten on aina kiitollinen ja toisaalta aina pahoillaan siitä, että on mennyt naimisiin. Robertilla on musikaalissa kolme hienoa yksinlaulua, joista "Being Alive" sijoittuu musikaalin viimeisiin hetkiin. Robert on juuri tajunnut, että hän tahtoo läheisen ihmisen, jonkun joka tarvitsee vain häntä, rakastetun. Robert laulaa haluavansa jonkun, joka "pitää liian lähellä", "satuttaa liian syvältä" ja "pakottaa välittämään". Laulun huippukohta osuu sanoille "Alone is alone, not alive", joka mielestäni kiteyttää uskomattoman hienosti sen, että ihmisen tarvitsee toista ihmistä ollakseen todella elossa.

Tämä video on "Being Alive" Companyn vuoden 2006 Broadway-versiosta, joka on saatavilla myös DVD:nä. Robertia esittää upea Raúl Esparza.  

Wilkommen, bienvenue, wellcome!

Tervetuloa mukaan matkalle musikaalien ihanaan ja ihmeelliseen maailmaan!

Tämän blogin tarkoituksena on jakaa kokemuksia ja tietoa musikaaleista ja mahdollisesti muistakin musiikkiteatterin lajeista. Tekstit tulevat käsittelemään musikaaleja sekä Suomessa että ulkomailla. Pyrin tarjoamaan juttuja sekä ajankohtaisista aiheista että anekdootteja ja informaationpalasia musikaalien historiasta.

Kirjoitan musikaalitutkijan ja -ihailijan näkökulmasta, teatterissa paikkani on aina katsomossa, ei lavalla. Olen kirjoittanut yliopiston pro gradu -työni musikaalien dramaturgiasta ja tämän blogin tarkoitus on paitsi ylläpitää ja laajentaa omaa tietämystäni aiheesta, myös jakaa kaikkea musikaaleihin liittyvää hyvää muillekin intohimoisesti musikaaleihin suhtautuville ihmisille. Toivon, että kommentoitte tai laitatte minulle viestiä, jos tekstini herättävät ajatuksia tai tunteita, tai jos mielessänne on aihe tai teos, josta toivotte minun kirjoittavan.

Nyt kuitenkin Cabaret'n seremoniamestarin sanoin: Tervetuloa ja hauskaa että olette mukana!