keskiviikko 18. syyskuuta 2013

Michael Kunzen draamamusikaalista – kommentti Mari Kulmasen artikkeliin (Musiikin suunta 2/2013)

Suomen Etnomusikologinen Seura (www.etnomusikologia.fi) julkaisee musiikintutkimuksen aikakauslehteä, Musiikin suuntaa (http://www.facebook.com/MusiikinSuunta). Uusimman lehden aiheena on musiikkiteatteri, ja lehti on täynnä mielenkiintoisia artikkeleita. Kirjoitan kommentin kuitenkin nyt vain yhteen teksteistä: tohtoriopiskelija Mari Kulmasen erinomainen artikkeli Michael Kunzen draamamusikaali on lähimpänä omaa gradututkimustani ja herätti heti runsaasti ajatuksia.

Michael Kunze. Kuva: www.dramamusicals.com
Michael Kunze on saksalainen libretisti, joka aloitti uransa popmusiikin parissa ja siirtyi kirjoittamaan musikaaleja 1990-luvulla. Hänen musikaaleistaan on Suomessakin nähty Elisabeth, Rebecca ja Tanz der  Vampire (Vampyyrien tanssi). Lisää Kunzesta voi lukea vaikka täältä.

Mari Kulmanen käsittelee artikkelissaan Kunzen musikaalityyliä, jonka libretisti on itse nimennyt draamamusikaaliksi. Kulmanen kirjoittaa Kunzen itse määritelleen draamamusikaalin ”eurooppalaiseksi populaarin musiikkiteatterin muodoksi, jossa draamallinen kerronta dominoi muita elementtejä”. Draamamusikaalissa musiikki on siis alisteinen tarinalle, mutta toisaalta Kunzen draamamusikaalit ovat läpisävellettyjä, eli puhe ja musiikki eivät vuorottele, vaan musiikki ja laulu hallitsevat kerrontaa. En referoi Kulmasen artikkelia nyt enempää, etsikää ihmeessä teksti käsiinne vaikka kirjastosta tai ostakaa lehden irtonumero, jossa on paljon muutakin hyvää luettavaa.  Keskityn tässä kommentissani lyhyesti vain muutamaan asiaan: läpisävelletyn draamamusikaalin suhde yhtenäismusikaaliin (engl. integrated musical, Kulmanen käyttää suomennosta integraatiomusikaali) sekä musikaalin suhde oopperaan. Lisäksi kirjoitan hieman musikaalitermien suomennoksista, joka on mielestäni pieni, mutta silti tärkeä asia.

Kulmanen kysyy artikkelissaan kannattaako draamamusikaalia ylipäätään erottaa terminä megamusikaalista (ks. Sanasto), jota se osittain tyylillisesti lähestyy. Kuten Kulmanenkin toteaa, draamamusikaaleilla ja megamusikaaleilla on eronsa ja itse olen artikkelin luettuani sitä mieltä, että draamamusikaalin käsite on hyvä pitää erillään megamusikaalista. Olen itse asiassa muutamaan kertaan miettinyt termiä, joka sopisi kuvaamaan näitä keskieurooppalaisia tietyntyyppisiä musikaaleja, joten on erittäin hyvä, että sellainen onkin jo olemassa ja voin hyvillä mielin ottaa sen käyttöön.

Kunze on määritellyt itse draamamusikaalin tyylilajin hyvinkin tarkasti, erityisesti dramaturgian kannalta. Kulmanen esittelee artikkelissaan Kunzen lajiperusteita selkeästi. Muiden musikaalityylilajien määritelmät ovat häilyvämpiä ja muuttuvampia, koska määrittelijöitä on ollut aina useita, historioitsijoita ja tutkijoita. 1900-luvun puolessa välissä Broadwaylla kehittynyt yhtenäismusikaali, on kuitenkin tyylilaji jonka useimmat kirjoittajista määrittelevät jokseenkin samalla tavalla. Yhtenäismusikaali tai toiselta suomennokseltaan integraatiomusikaali (palaan näihin suomennoksiin tekstini lopussa) on lähtökohdiltaan musikaaliteos, jonka kaikki osa-alueet, teksti, musiikki ja tanssi tukevat tarinankerrontaa ja palvelevat juonenkuljetusta. Richard Kislan (teoksessa The Musical – A Look at the American Musical Theatre, 1995) jopa määrittelee yhtenäismusikaalin siten, että se on teos, jonka pohjana on aina teksti, jolle musiikki ja laulut ovat alisteisia. Kuulostaa melko samalta, kuin draamamusikaalin lyhyt määritelmä. Yhtenäismusikaalit eivät ole läpisävellettyjä, vaan niissä puhe, laulut ja koreografioidut tanssikohtaukset vuorottelevat. Nämä kaikki em. elementit ovat kuitenkin dramaturgisesti uskottavia, syventävät henkilöhahmoja tai edistävät juonta.

Jäinkin miettimään Kulmasen artikkelin luettuani, miten draamamusikaalit eroavat yhtenäismusikaaleista. Kulmasen esittelemä Kunzen oma dramaturginen määritelmä on toki niin tarkka, että harva yhtenäismusikaali sopisi siihen täydellisesti. Toisaalta yhtenäismusikaaleilla viitataan juuri Broadwayn kultakauden, 1900-luvun puolenvälin musikaaleihin, joten termiin liittyy välttämättä historiallinen kaiku. Kunzen draamamusikaalit taas ovat 1990- ja 2000-luvun teoksia, jotka ovat musiikilliselta ja ehkä ulkoiselta tyyliltäänkin melko kaukana yhtenäismusikaalia määrittävistä Rogers & Hammersteinin musikaaleista. Väittäisin kuitenkin, että draamamusikaalit lähestyvät tekstilähtöisyydessään, protagonistikeskeisyydessään ja yhteiskunnalliselta vireeltään enemmän yhtenäismusikaaleja kuin Kulmasen mainitsemia 1980-luvun megamusikaaleja. Toisaalta yhtenäismusikaalit eivät ole läpisävellettyjä, mikä on niiden ja draamamusikaalien olennainen ero. Jäin kuitenkin miettimään, onko yhtenäismusikaali todella vain historiallisia teoksia määrittelevä termi, jolla ei enää voi määritellä uusia musikaaleja? Ja toisaalta, syntyykö Kunzen määritelmän mukaisia draamamusikaaleja muualla tai jonkun muun kynästä? Esimerkiksi voisiko joku amerikkalainen tehdä Broadwaylle keskieurooppalais-kunzelaisen draamamusikaalin?

Kunze perustelee sitä, että draamamusikaalit ovat läpisävellettyjä ”sisäisen uskottavuuden säilyttämisellä". Hänen teoksissaan on mahdollisimman vähän dialogia, jotta ”henkilöiden puhkeaminen lauluun ei tuntuisi katsojasta epäluontevalta”. Ajatus on mielestäni ihan hassu: kyseessähän ovat musikaalit! Lajityypin määrittelevin tekijä on se, että hahmot puhkeavat lauluun ja rikkovat siten perinteisen puhedraaman realismin. Musikaaleissa lähtökohtaisesti dialogi ja laulu vuorottelevat ja luovat kerrontaan vaihtelevuutta. Jokainen musikaalikatsoja tietää jo etukäteen, että jossain vaiheessa puhe loppuu ja laulu alkaa, he tuskin ajattelevat sen olevan ”epäluontevaa” – ovathan he katsomassa juuri musikaalia.

Läpisävellettyjen megamusikaalien kohdalla nousee usein kysymys niiden suhteesta oopperaan, mutta Kunzen draamamusikaalien kohdalla kysymys on mielestäni vielä kiinnostavampi. Kunze ei itse yhdistä teoksiinsa Richard Wagnerin alun perin käyttämää kokonaistaideteoksen (Gesamtkunstwerk) käsitettä, mutta Kulmanen kirjoittaa, että Kunzen draamamusikaaleissa voidaan nähdä myös ”viitteitä kokonaistaideteoksen estetiikasta”. Kunzen musikaaleissa on myös toinen vahvasti wagneriaaninen tehokeino, eli musiikilliset johtoaiheet. Myös Kunzen musikaalien juonia hallitsevien synkkien ja traagisten sävyjen voidaan mieltää olevan lähempänä useita oopperoita kuin musikaaleja.

Mikä sitten lopulta erottaa läpisävelletyn musikaalin oopperasta? Sekö että toinen määritellään ”populaariksi” ja toinen ”korkeakulttuuriksi”? Nykyään sekä musikaalissa että oopperassa kaikki aiheet ovat sallittuja. Musikaalit eivät ole enää pitkään aikaan olleet pelkkiä romanttisia musiikkikomedioita, eikä oopperoiden pohjana ole aina vain historialliset juonikuviot. Ehkä suurin ero on musiikki- ja laulutyylissä sekä tekijöiden taustassa ja konkreettisesti esityspaikassa. Läpisävelletyt musikaalit ovat kuitenkin poistaneet sen oopperoita ja musikaaleja erottaneen tekijän, että laulujen väleissä musikaaleissa on dialogia ja oopperassa resitatiivia. Nykyään resitatiivi on aivan normaalia myös musikaaleissa. (Toisaalta esimerkiksi Sondheimin Sweeney Toddia on esitetty Suomen Kansallisoopperassa ja Gershwin usein musikaaliksi mielletty Porgy and Bess on määritelmältään ooppera.) Kiinnostavana sivuhuomautuksena Kunzen erään musikaalin aiheena on Wolfgang Amadeus Mozart – eräs maailman tunnetuimpien oopperoiden säveltäjä.

Kaiken kaikkiaan draamamusikaali on minusta oikein pätevä ja käyttökelpoinen termi, joka kannattaa ottaa käyttöön suomenkielisessäkin musikaalikeskustelussa. Haluaisin kuitenkin nyt kiinnittää huomiota toisten musikaalitermien suomennoksiin. Kuten jo alussa mainitsin, Kulmanen käyttää artikkelissaan englanninkielisesta termistä integrated musical suomennosta integraatiomusikaali ja termistä concept musical suomennosta konseptimusikaali. Olen omassa gradussani ehdottanut näille termeille vaihtoehtoisia suomennoksia (yhtenäismusikaali ja teemamusikaali), viljellyt omia suomennoksiani taajaan tässä blogissa ja otan asian nyt vielä kerran esille, nyt vähän paremmin perustellen. 

Vaikka integraatio tarkoittaa suomeksikin erillisten osien yhdistämistä, mihin englanninkielinen ”integrated” viittaa, on se suomenkielisenä terminä mielestäni epäselvä ja kökkö. "Integraatiomusikaalista" on vaikea ymmärtää, millaiseen musikaaliteokseen se viittaa: esimerkiksi jos totean West Side Storyn olevan integraatiomusikaali, niin ajatteleeko nykylukija sen kuvaavan enemmän teoksen juonta, joka kertoo puertoricolaisten siirtolaisten vaikeasta integroitumista amerikkalaiseen yhteiskuntaan vai musikaalin eri rakenteellisten osien yhtenäisyyttä? Olen käyttänyt integraatiomusikaalin sijasta omaa suomennostani/muokkaustani yhtenäismusikaali, joka mielestäni kuvaa paremmin lajityypin sisältöä. Odotan mielelläni muita suomennosehdotuksia ja vaihtoehtoisia termejä, mutta samaan aikaan ehdotan, että luovumme yhdessä harmaita hiuksia aiheuttavan ”integraatiomusikaali” -sanan käytöstä. 

Toinen väärinkäsityksiä aiheuttava suomennos on "konseptimusikaali", joka on suora käännös termistä concept musical. Kyseinen englanninkielinen sanapari ei kuitenkaan viittaa 1980-luvun megamusikaaleihin, joita siirretään esityskaupungista toiseen aina samalla konseptilla, eli toteuttamalla esitys tiettyjen lavastus-, ohjaus- ja jopa markkinointisääntöjen mukaisesti. Englanninkielinen concept musical viittaa 1970-luvulla yleistyneisiin musikaaleihin, jotka (toisin kuin yhtenäismusikaalit) eivät olleet juoneltaan lineaarisesti kulkevia, vaan rakentuivat enemmän tietyn teeman tai metaforan ympärille. Siksi olen itse käyttänyt termistä suomennosta teemamusikaali, jotta sekaannusta konsepteina siirrettäviin megamusikaaleihin ei syntyisi. Toivon siis tässäkin, että jatkossa suomenkielisessä musikaalikeskustelussa ei enää viljeltäisi sanaa ”konseptimusikaali”, jotta sekaannuksilta vältyttäisiin. Megamusikaali ja draamamusikaali ovat sen sijaan mielestäni selkeitä, suomen kieleen sopivia ja hyvin toimivia käsitteitä, joiden käyttöä kannatan lämpimästi.

Mari Kulmanen on kirjoittanut todella hyvän ja mielenkiintoisen artikkelin Michael Kunzen draamamusikaalista, ja tämä minun kommenttini on ollut vain pieni ja rajoitettu koonti sen herättämistä ajatuksista. Toivon, että tällainen (ainakin osittain) akateeminen, suomenkielinen keskustelu musikaaleista jatkuu, vaikkapa myös täällä blogissa tai tulevina vuosina myös enemmän yliopistojen teatterin- ja musiikintutkijoiden keskuudessa.

Poikkeuksellisesti en linkkaa tähän loppuun mitään videota, koska ihan rehellisesti tunnen Kunzen musikaalit niin huonosti, että minulla ei ole niiden joukosta suosikkikappaleita. Tiedän kuitenkin, että blogin lukijoissa on niitä, jotka tuntevat Kunzensa erinomaisesti ja pyydänkin teitä nyt linkkaamaan kommentteihin omat suosikkinne. Videoita odotellessa!



(Pahoittelut järkevien viitteiden puuttumisesta. Kysykää, jos joku lähde on epäselvä ja haluatte tarkennusta. Olen pyrkinyt laittamaan suorat lainaukset Kulmasen artikkelista lainausmerkkien ja virkkeen sisälle siten, että kirjoittaja on tunnistettavissa.)    

7 kommenttia:

  1. Haa, kiinnostava aihe! ;-) En olekaan lukenut vielä itse artikkelia, joten siitä en voi sanoa mitään, mutta lehti on hankintalistallani.

    "Lajityypin määrittelevin tekijä on se, että hahmot puhkeavat lauluun ja rikkovat siten perinteisen puhedraaman realismin. Musikaaleissa lähtökohtaisesti dialogi ja laulu vuorottelevat ja luovat kerrontaan vaihtelevuutta. Jokainen musikaalikatsoja tietää jo etukäteen, että jossain vaiheessa puhe loppuu ja laulu alkaa, he tuskin ajattelevat sen olevan ”epäluontevaa” – ovathan he katsomassa juuri musikaalia."

    Heh, tästä aiheesta huomaa aina meidän lähtökohtiemme eron. Minä en juurikaan tunne Broadwayta ja sen musikaaliperinnettä kuin artikkeleista, joten minulle laulun ja puheen vaihtelu ei suinkaan ollut itsestäänselvyys, kun musikaaleihin aloin tutustua. Yhä edelleen nimenomaan puhe minusta rikkoo musikaalin realismin - maailman jossa kommunikointi tapahtuu musiikin kautta ja jossa musiikki on olennainen osa tarinankerrontaa. En näe vaihtelua puheen ja laulun välillä niinkään merkittävänä musikaalin määrittelemisen kannalta, vaan minusta määrittävä tekijä on nimenomaan laulun ja musiikin olemassaolo.

    Onko siis nimenomaan niin, että yhtenäismusikaaliin kuuluu aina enemmänkin puhetta? Olen tottunut käyttämään termiä synonyyminä draamamusikaaleille ja myös läpisävelletyille ja -lauletuille musikaaleille, jos ne muuten täyttävät mainitsemasi vaatimukset. Kunzellahan on laulettujen osien välissä satunnaisia repliikkejä ihan puhettakin, mutta musiikki taustoittaa aina niitäkin. Kislanin teosta en ole onnistunut saamaan käsiini, joten hänen rajauksiaan en tunne kuin sinun kauttasi, mutta muualla en ole törmännyt ajatukseen, että puhe olisi olennaisesti rajaava tekijä.

    Noin yleisesti Kunzelle lienee ominaisinta se, että tekstit (ja usein visuaalisuuskin) on ladattu käsittämättömällä määrällä kulttuurillisia viitteitä, jotka ovat kaltaiselleni intertekstuaalisuusfriikille kirjallisuustieteilijälle kuin kultakaivos. Musikaaleja pystyy katsomaan ihan puhtaana viihteenäkin, mutta ne ovat samalla älyllisesti hyvinkin haastavia aikuisten satuja, jotka kuvaavat nyky-yhteiskuntaa ja ihmisen suhdetta siihen.


    Joitakin YouTube-linkkejä:

    Ich gehör nur mir (Elisabeth), keisarinna Elisabethin itsenäisyysjulistus, lienee Kunzen tunnetuin kappale:
    http://www.youtube.com/watch?v=H7AT2se5Tvc

    Der letzte Tanz (Elisabeth), Kuoleman vierailu keisariparin häissä:
    http://www.youtube.com/watch?v=3Q0SzE-Sp74

    Wie wird man seinen Schatten los (Mozart!), jossa näkyy nimihenkilön jako elämäniloiseksi Wolfgangiksi ja demoniseksi lapsinero Amadéksi:
    http://www.youtube.com/watch?v=e_jFhGc0drU

    Tanz der Vampiren hilpeän jazzahtava kryptakohtaus:
    http://www.youtube.com/watch?v=yqIuumtEL6Q (kaameat esiintyjät mutta hyvä laatu)

    Tanz der Vampiren unkarilainen traileri, musiikkina tunnetuin biisi Total Eclipse of the Heart:
    http://www.youtube.com/watch?v=kMY5fwKPt1E

    Rebecca-musikaalista medley:
    http://www.youtube.com/watch?v=XWAv1Gr9Nq8

    Muuta:

    Yleistä tietoa Kunzen teoksista suomeksi: http://www.eclipsis.org/

    Marika Hakolan gradu musikaalien suomentamisesta, esimerkkitapauksena Tanz der Vampire: http://tutkielmat.uta.fi/tutkielma.php?id=17485

    The Cambridge Companion to the Musical (Everett & Laird 2008) sisältää luvun eurooppalaisista musikaaleista, mutta se ei mielestäni ole kovin hyvä. Kurt Gänzl on perehtynyt aiheeseen paremmin kirjoissaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ajattelin Laura sua kirjoittaessani tuon lainaamasi kohdan! Tähänhän keskustelu aina ajautuu... :)

      Tässä olisi ehkä ollut paikka omassa tekstissäni tarkemmalle kontekstoinnille. Oma musikaali(historia)käsitykseni perustuu amerikkalaiseen Broadway-musikaalin perinteeseen, jossa ensimmäiset läpisävelletyt/-lauletut teokset ovat olleet ALW:n ja Mackintoshin britti-invaasion megamusikaalit 1980-luvulla. Sinänsä läpilsävelletty musikaali on amerikkalaisesta näkökulmasta "uusi" (nyt vasta 30v!;)) ja ehkä leimallisesti myös eurooppalainen tyyli. (Tähän varmaan joku amerikkalainen tutkija osaisi sanoa paremmin, tämä on vain minun ajatukseni selittää tätä.) Ja mitä tulee musikaalikatsojiin ja heidän käsitykseensä musikaaleista, kannattaisin minun päivittää omaa käsitystäni, koska on todellakin suuri joukko teitä musikaalikatsojia ja faneja, joiden musikaalikäsitys perustuu enemmän 1980-luvun jälkeen tehtyihin (eurooppalaisiin) teoksiin, eikä iänikuisiin Broadwayn kultakauden hitteihin.

      Ei kai läpikulkeva musiikki mitenkään estä musikaalia olemasta myös yhtenäismusikaali, mutta näyttää toisaalta siltä, että ALW:n ja Kunzen läpisävellettyjä teoksia kuvaamaan voisi olla parempiakin termejä (mega? draama?). Esimerkiksi em. tekijöiden teoksissa on rakenteellisesti ehkä jopa enemmän eroa kuin samaa verrattuna vaikka Rogers&Hammerstein -musikaaleihin, joihin yhtenäismusikaalilla niin usein viitataan. Siksi en laittaisi Kunzen ja ALW:n musikaaleja R&H:n kanssa samaan kategoriaan. Viittasinkin tekstissäni vähän siihen, että onko yhtenäismusiikaali terminä reliikki ja viittaako se vain historiallisiin teoksiin, mutta rupesin sitten ajattelemaan, että eikö uudemmista musikaaleista esimerkiksi Wicked menisi aika hyvin yhtenäismusikaalista? Vai onko sille keksitty jo joku muu kategoria? :)

      Kislania löytyy ainakin Helsingin yliopiston kirjastosta, saisitko sieltä kaukolainaan teidän yo-kirjaston kautta? Kirja on osittain höpöhöpöä, mutta ihan oikein hyvä ja helppo perusteos amerikkalaiseen 1900-luvun musikaalihistoriaan.

      Poista
    2. Ainiin, kiitos linkeistä!!!
      Pelkästään nuo kuvaukset luettuani päässäni rupesi soimaan "Rebeeccaaa...", joka jäi ikuiseksi korvamadoksi HKT:n kyseisen esityksen nähtyäni. :) Täytyy keskittyä ja tutustua nyt näihin rauhassa. Voi kunpa osaisin paremmin saksaa!

      Poista
  2. Haa, tällaiselle enkunopiskelijalle käännökset ovat aina ihana pohdiskelun, ja joskus hiustenhalkomisenkin aihe. Se miten tuossa avasit käsitteitä integrated musical ja concept musical paljastaa juuri sen "ansan" suomen ja englannin kielten välissä, että samannäköiset sanat eivät välttämättä tarkoitakaan samaa asiaa! "Konsepti" on varmaankin ollut täysin synonyyminen "conceptin" kanssa silloin kun sana on alunperin lainattu englannista, mutta kielet ovat kovia muuttumaan ajan kuluessa ja käsitteitä luodaan vastaamaan tiettyihin tarpeisiin, jotka eivät välttämättä ole eri kielissä samat. Vastaavia sanapareja löytyy useita. Ihanaa miten keskustelu MUSIKAALEISTA voi tuoda esiin tällaisen kielitieteellisen probleeman x)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hauskaa, jos tämä probleema inspiroi sinua! :) Pähkäilin noita suomennosasioita aika paljon kesällä 2011 gradua työstäessäni ja olisi ollut mahtavaa, jos silloin olisi ollut tällainen asiantunteva verkkoyhteisö, jonka kanssa olisi voinut yhdessä luoda suomennokset. Mutta nuo ovat nyt tuollaiset ja kuten sanottua, saa ehdottaa vaihtoehtoisia!

      Poista
  3. Kiitos mielenkiintoisesta keskustelunavauksesta! En ole vielä ehtinyt lukea Kulmasen artikkelia, joten kommentoin nyt vain mega- ja konseptimusikaalin käsitteitä, koska joudun itsekin ottamaan ne esille omassa työssäni. Olen samaa mieltä siitä, että teemamusikaali on kuvaavampi suomennos concept musicalille kuin konseptimusikaali. Sen sijaan mietin, kuinka tarpeellinen megamusikaalin käsite on, jos sillä viitataan lähinnä tapaan tuottaa replica-produktioita suuressa mittakaavassa kantaesitetyistä teoksista. Käytännössä kuitenkin valtaosaan musikaaleista on mahdollista saada non-replica-oikeudet ja moni megamusikaali päätyy näyttämölle huomattavasti alkuperäistä pienempänä produktiona. Toki jossain vaiheessa tulee raja vastaan siinä, kuinka paljon esimerkiksi ensemblen ja orkesterin kokoa voidaan pienentää, mutta silti megamusikaalius (heh) on mielestäni ennemminkin toteutustapa kuin teoksen ominaisuus.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Itse näen megamusikaali-sanan merkityksen siinä, että sillä voi helposti viitata tiettyyn selkeään musikaalien teosjoukkoon (ALW:n musikaalit, Mackintosh-musikaalit), joiden tunnistettavuuteen liittyy käsitys teosten alkuperäisestä näyttävyydestä ja toisaalta tietyt markkinoinin kuvat/logot, joilla teoksista on tehty "tuotteita". Megamusikaalin ei aina tarvitsekaan olla mega, mutta sen lähtökohta on suuruudessa. Tai se voi henkisesti olla mega! Esimerkiksi Tampereen Teatterin uusi Les Mis ei varmastikaan ole ihan niin mega kuin muissa eurooppalaisissa suurkaupungeissa, mutta pelkästään markkinoinnissa käytettävä logo yhdistää sen alkuperäiseen teokseen ja kaikkiin muihin teoksiin niin tiiviisti, että se tekee Les Mis -ilmiön ja ilmiöstä megan. :)

      Kuten tuossa aiemmassa vastauksessani Lauralle kirjoitin, vaikka läpisävelletyt Kunzen tai ALW:n musikaalit voisi sijoittaa myös yhtenäismusikaaleiksi, on niissä toisaalta niin paljon eroja toisiin yhtenäismusikaaleihin, että mielestäni on parempi puhua niistä jollain muulla termillä. Koska jos halutaan alunpitäenkään tehdä musikaalin alalajeja/lokeroita, on lokerot mielestäni hyvä pitää selkeinä ja hyvin rajattuina. :)

      Tuolla yläpalkista löytyvällä Sanasto-sivulla on Jessica Sternfeldin määritelmä megamusikaalille sekä niitä muita termejä, joilla kyseiseen teosjoukkoon on viitattu.

      Poista