tiistai 3. syyskuuta 2013

Disney-musikaalit ja Jyväskylän Shrek

Ehkä maailman kuuluisimmalla viihdejättiläisellä Disneyllä on ollut jo pitkään suuri merkitys myös Broadwayn musikaalibisneksessä.  1990-luvulla Broadway-valtauksensa tehnyt yhtiö on vähitellen saapunut myös Suomen musikaalikentälle. Helsingin Kaupunginteatteri on esittänyt Disneyn Kaunotar ja Hirviö -musikaalin 2007 ja Maija Poppanen -musikaalin 2009. Viime syksynä itsenäinen musiikkiteatteriryhmä Polar Illusions tuotti kaksikielisen Aladdin-musikaalin Aleksanterin Teatteriin. Käsittääkseni Disney-musikaalien esitysoikeuksia on melko vaikea saada ja ne ovat kalliita toteuttaa. 

Rupesin miettimään Disney-musikaaleja ja ”elokuvaaleja” kun huomasin, että Jyväskylän kaupunginteatterissa tulee tänä lauantaina 7.9. ensi-iltaan toisen suuren viihdeyrityksen, DreamWorksin, animaatioon perustuva Shrek-musikaali. Jyväskylän kaupunginteatteri on siis tehnyt suuren satsauksen ja laajentanut ensimmäisenä Disney-tyyppisten musikaalien kenttää Helsingin ulkopuolelle. (Vai olenko väärässä, onko jossain muualla tehty aiemmin jo jotain vastaavaa, jonka unohdan?)

Olen aiemmin kirjoittanut 2000-luvulla yleistyneestä trendistä kierrättää menestyneitä elokuvia Broadway-musikaaleiksi. (Lue teksti täältä.) Suomensin tuolloin englanninkielisen termin ”movical” sanalla ”elokuvaali”, ja odotan edelleen muita suomennosehdotuksia teiltä lukijoilta. Nyt keskityn kuitenkin vähän Disneyyn.

Käytännössä melkein kaikki Disneyn animaatioelokuvat ovat olleet musikaaleja, ensimmäisestä Lumikki ja seitsemän kääpiötä (1937) -piirroselokuvasta lähtien. Varsinkin 1980–90-luvun vaihteessa alkoi Disneyn tuottoisa musikaalianimaatioiden aika, joidenkin näkemyksen mukaan Pieni merenneito -elokuvasta (1989). Elokuvat ovat olleet menestyneitä elokuvina ja oheistuotteina ja saaneet uuden elämän ja uudet katsojasukupolvet video- ja dvd-julkaisuina. Showtime -teoksen kirjoittajan Larry Stempelin mukaan Disney oikeastaan oli osaltaan käynnistämässä ”elokuvaalien” uutta nousukautta tekemällä Broadway-version Kaunotar ja Hirviö -animaatioelokuvastaan (Beauty and the Beast 1991, Broadway-ensi-ilta 1994). Kaunottaresta ja Hirviöstä tuli hitti, jota seurasi Leijonakuningas (The Lion King 1994/1997), Tarzan (2006), Maija Poppanen (Mary Poppins, 2006), Pieni merenneito (The Little Mermaid, 2008) ja muita. Samaan aikaan ja osin Disneyn vanavedessä samaan ryhtyivät monet muutkin elokuva- ja viihdetuotantoyhtiöt, jotka tajusivat teattereihin siirrettyjen elokuvasovitusten kaupallisen potentiaalin.

Jos teokset ovat hittejä Broadwaylla, niin miksei sitten Suomessa? Onhan täälläkin aivan vastaava yleisöpohja eli monta sukupolvea Disney-faneja, jotka ovat erittäin potentiaalista yleisöä tuttujen elokuvien näyttämösovituksille. Disneylle on annettava myös kaikki kunnia siitä, että heidän animaatioidensa musiikintekijöissä on ollut aina huippunimiä, myös musikaalimaailmasta. Esimerkiksi Kaunottaren ja Hirviön on säveltänyt Alan Menken (jonka kynästä ovat käytännössä kaikki muutkin Disneyn suurimmat 1990-luvun animaatiohitit) ja laulunsanat ovat Howard Ashmanin ja Tim Ricen, joka on muuten sanoittanut muun muassa Andrew Lloyd Webberin säveltämät Evitan ja Jesus Christ Superstarin. Alan Menken ja Tim Rice muuten ansaitsisivat omat blogikirjoituksensa, toivottavasti ehdin palata heihin joskus myöhemmin.

Disneyn The Lion King -musikaali, http://www.thelionking.co.uk/
En ole ihan varma, mitä itse ajattelen Disney-musikaaleista ja elokuvaaleista: kyynisenä ja vanhanaikaisena musikaalipuritaanina olen melko epäileväinen, mutta toisaalta tunnen Disneyn 1990-luvun animaatiot lauluineen paremmin kuin hyvin ja olen aina pitänyt niistä varauksetta. Ehkä mieltäni vaivaa se, että mitä enemmän valmiista viihdetuotteista tehdään uusia versioita esimerkiksi juuri teatteriin, sitä vähemmän jää tilaa aidosti uusille ja kiinnostaville musikaaleille, jotka on tehty lähtökohtaisesti juuri teatterimusikaaleiksi. Elokuvien ja varsinkin animaatioiden siirtäminen teatterin lavalle on aina sovittamista ja muokkaamista ja ratkaisut joudutaan tekemään todennäköisesti enemmän kompromisseina kuin alun perin teatterille suunnitelluissa esityksissä. (Tässä kohtaa täytyy todeta, että Disneyn The Lion King/Leijonakuningas on kuitenkin tehty hieman muista jutuista poiketen: ohjaaja Julie Taymor halusi sovittaa teoksen käyttäen vahvoja teatterillisia keinoja, mm. eläinhahmojen luominen naamioilla, hiuspäähineillä ja nukeilla, niin että näyttelijä on kuitenkin tunnistettavissa. Katso video!)

Shrek -musikaali, kuva Jyväskylän kaupunginteatteri.
Myös Jyväskylän kaupunginteatterin johtaja ja Shrekin suomentaja-ohjaaja Kari Arffman myöntää haastattelussa (ks. täältä), että animaation siirtäminen teatterinlavalle tuottaa toki joissain kohdissa päänvaivaa, mutta Shrekissä on hyvä tarina ja teatterissa aina omat erityislaatuiset puolensa. Yleisestä penseydestäni huolimatta suhtaudun Jyväskylän uuteen Shrekiin hyvin positiivisesti. Ajattelen, että tällaisen Disney/DreamWorks -musikaalin tekeminen on aina riskialtista: esitysoikeuksien täytyy olla kalliit ja koska yleisö tuntee teoksen jo entuudestaan, voi se olla hyvinkin kriittistä esiintyjien ja visuaalisuuden suhteen. Ja ylipäätään kriittistä sen suhteen, tavoittaako teatteriversio elokuvan hengen, sielun ja ulkonäön ”tarpeeksi hyvin”. Vaikka kuinka väitettäisiin, ettei alkuperäistä elokuvaa ja uutta teatteriversiota kannata vertailla, ei vertailulta voi tietenkään välttyä. Siksi minusta on vilpittömän hienoa, että jokin muu kuin Helsingin Kaupunginteatteri on uskaltanut tarttua tällaiseen massiiviseen haasteeseen ja (ainakin markkinoinnin perusteella) satsannut siihen täysillä. Olen iloinen, että muuallakin Suomessa on kykyä, resursseja ja intoa tehdä isoja musikaaleja ja uskallusta ottaa riskejä – koska on aina riski tehdä jotain, josta katsojilla on jo niin selkeä valmis mielikuva päässään kuin animaatioelokuvasta.

Helsingin Kaupunginteatterin Kaunottaresta ja Hirviöstä voi lukea täältä ja Maija Poppasesta täältä. Polar Illusionsin Aladdinin kotisivut löytyvät täältä ja Siirin pätevän arvion esityksestä täältä.

Shrek-musikaalin runsaat kotisivut löytyvät täältä ja ensi-ilta on tosiaan tämän viikon lauantaina. Toivotan vilpittömästi onnea tekijäjoukolle ja toivon, että katsojat ottavat esityksen omakseen. Menkää ihmeessä Jyväskylään katsomaan Shrekiä, itsekin menisin jos lastenhoitojärjestelyt sen sallisivat.

Tähän loppuun West Endin Shrek The Musicalin traileri – hauskan näköistä menoa!

8 kommenttia:

  1. Kiitos tästä, pyörittelin lavalta elokuvalle -teemaa viime viikolla päässäni ja tiivistit hyvin omiakin ajatuksiani päinvastaisesta ilmiöstä. Kun ajattelee esimerkiksi Työviksen taannoista Chicagoa, tuntuu että elokuvan ja teatterin rajat alkavat hämärtyä siinä mielessä, että elokuva- ja teatteriversiot saavat vaikutteita toisiltaan ja lavaversiosta tehty elokuva saattaa puolestaan toimia uuden lavaversion materiaalina. Odotan mielenkiinnolla, mitä kaikkea Hooperin Les Misistä vielä päätyy jonkin non-replican osaksi. Esimerkiksi puolalainen Oopperan kummitushan adoptoi Schumacherin elokuvasta miekkailukohtauksen.

    Tekstifriikkinä kannatan Tim Rice -blogikirjoitusta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En itse nähnyt sitä TTT:n Chicagoa, mutta muistan kuulleeni siitä kehuja. Mutta aika jännä, jos siinäkin oli jo nähtävissä leffan vaikutusta?! No joo, elokuvaversiot jäävät ihmisten (myös tekijöiden) tajuntaan yllättävän voimakkaasti, joten eiköhän jotain LesMis-leffajuttujakin tulla vielä näkemään. :) Joo, Tim Rice - yritän ottaa pian käsittelyyn!

      Poista
    2. Työviksen Chicago oli lavastettu ja puvustettu hyvin paljon elokuvan tyyliin, ja myös Mary Sunshinen hahmo noudatteli enemmän elokuvan mallia. Esimerkiksi They both reached for the gun oli tehty kuten elokuvassa, eli toimittajat olivat marionettinaruissa, joita Billy Flynn piteli. Toisaalta käsis ja teemat olivat alkuperäisestä lavaversiosta. Jotkut eivät tykänneet leffavaikutteista, mutta minusta homma toimi niinkin.

      Poista
  2. Minäkin meinasin kirjoittaa tästä, mutta johan tässä tosiaan tuli tärkeimmät... Kiitos linkityksestä! :)

    Täällä muuten ilmoittautuu yksi, joka ei tykännyt TTT:n Chicagosta. Jos animaatioon perustuva musikaali kopioi puvut ja lavasteratkaisut leffasta, on muutos piirretystä eläväksi kuitenkin sen verran iso, että harvemmin sitä jää vertailemaan yksityiskohtia alkuperäisen kanssa. Mutta TTT:llä kiusasi se, että kaikenlaisia yksityiskohtia, kuten leffasta kopioituja pukuja ja kohtauksia, tuli koko ajan verrattua elokuvaan – usein, ikävä kyllä, leffan eduksi. Tuli vähän sellainen fiilis, että tässä nyt katsellaan köyhän miehen versiota Hollywood-filmistä... Mutta saatan hyvin olla vähemmistössä tämän jupinan kanssa. Varmasti on niitäkin jotka tykkäävät, kun leffa herää henkiin lavalla!

    VastaaPoista
  3. terveiset täältä jyväskylästä, suunnittelin että menisimme poikani kanssa katsomaan shrek-musikaalia tässä joku päivä, toivon että se hyvä, koska sitä on täällä niin hirveästi jo hehkutettu. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei menkää ihmeessä katsomaan ja tule sitten tänne kertomaan mitä tykkäsitte! Minulta jää todennäköisesti juttu näkemättä, koska täältä Helsingistä on pienen lapsen äidin vaikea irrottautua. Mutta tosiaan, hyvältähän arviot näyttävät ja toivottavasti yleisökin tykkää!

      Poista
    2. toki jos ja kun sinne asti päästään :)

      Poista
  4. hieman viiveellä tulee, mutta tammikuussa käytiin katsomassa shrek ja kyllä tykättiin! musikaali toimi ihmeen hyvin suomeksi, ja lohikäärmekin oli kivasti saatu mukaan. ;)

    VastaaPoista