Alone is alone, not alive.

Mietin pitkään sopivaa nimeä blogilleni ja päädyin lopulta yllä olevaan. On aika kertoa, mistä nimi tulee.

"Being Alive" on Stephen Sondheimin säveltämän musikaalin Company (1970) viimeinen laulu, joka kiteyttää musikaalin keskushenkilön Robertin tunteet rakkaudesta ja yhdessäolosta. Companysta on viimeisen vuoden aikana tullut lempimusikaalini - syrjäyttäen jopa West Side Storyn - ja tulen varmasti vielä useasti palaamaan musikaaliin ja siihen liittyviin lauluihin, tekijöihin tai produktioihin.

Company on yksi ensimmäisiä niin sanottuja teemamusikaaleja (engl. concept musical), jossa ei ole varsinaista yhtenäistä juonta, vaan teos rakentuu temaattisesti toisiinsa liittyvistä kohtauksista. Companyn keskiössä on poikamies Robert, hänen viisi ystäväpariskuntaansa ja kolme tyttöystäväänsä. Musikaali koostuu kohtauksista, joissa Robert tapaa ystäväpariskuntiaan tai tyttöystäviään, ja kaikki kohtaukset käsittelevät jollain tapaa rakkautta, avioliittoa tai sitoutumista. Ystäväpariskunnat kannustavat Robertia menemään naimisiin, mutta toisaalta pariskuntien omat avioliitot näyttäytyvät ongelmallisina, vaikkakin myös rakkaudentäyteisinä. Musikaalin suhtautuminen rakkauteen ja avioliittoon on hyvin realistinen: toiseen ihmiseen sitoutuminen on samaan aikaan upean ihanaa ja kamalan pelottavaa.

Companyn laulut sijoittuvat kohtausten yhteyteen siten, että ne oikeastaan aina kommentoivat ironisesti kohtauksen tapahtumia tai dialogissa esiin tulleita asioita. Esimerkiksi laulu "Little Things You Do Together" on mainion ironinen luettelo siitä, miten pienet yhteiset asiat tekevät avioliitosta hyvän ja "Sorry-Grateful" kuvaa aviomiehen ristiriitaisia tuntemuksia siitä, miten on aina kiitollinen ja toisaalta aina pahoillaan siitä, että on mennyt naimisiin. Robertilla on musikaalissa kolme hienoa yksinlaulua, joista "Being Alive" sijoittuu musikaalin viimeisiin hetkiin. Robert on juuri tajunnut, että hän tahtoo läheisen ihmisen, jonkun joka tarvitsee vain häntä, rakastetun. Robert laulaa haluavansa jonkun, joka "pitää liian lähellä", "satuttaa liian syvältä" ja "pakottaa välittämään". Laulun huippukohta osuu sanoille "Alone is alone, not alive", joka mielestäni kiteyttää uskomattoman hienosti sen, että ihmisen tarvitsee toista ihmistä ollakseen todella elossa.

Tämä video on "Being Alive" Companyn vuoden 2006 Broadway-versiosta, joka on saatavilla myös DVD:nä. Robertia esittää upea Raúl Esparza.