torstai 19. marraskuuta 2015

Billy Elliotin joukkovoima hurmaa

(Huom! Teksti on ilmestynyt alunperin Helsingin Sanomissa 29.8.2015)

Helsingin Kaupunginteatterin syksyn ensi-iltamusikaali Billy Elliotin tarina on monille tuttu vuonna 2000 valmistuneesta samannimisestä elokuvasta.

Se sijoittuu 1980-luvun englantilaiseen kaivoskaupunkiin, ja kertoo 12-vuotiaasta Billystä, joka elää isänsä, veljensä ja mumminsa kanssa. Kaupungin kaivostyöläiset, joukossa Billyn isä ja veli, ryhtyvät lakkoon, joka pitkittyessään vaikeuttaa kaikkien toimeentuloa. Ympäristön vastustuksesta huolimatta Billy vaihtaa samaan aikaan nyrkkeilytunnit balettiin ja löytää tanssimisesta itselleen intohimon.

Elokuvaan perustuva musikaali sai ensiesityksensä Lontoossa vuonna 2005, jolloin sen ohjasi teatterin lavalle elokuvankin ohjannut Stephen Daldry. Musikaalin on käsikirjoittanut Lee Hall ja musiikin on säveltänyt Elton John. Musikaali on viimeisen vuosikymmenen aikana saanut valtavan suosion ympäri maailman ja se on voittanut lukuisia palkintoja.

Helsingin kaupunginteatterin Billy Elliotissa parasta on teatterin oma upea ensemble laulajia ja tanssijoita. Musikaalissa on useita joukkokohtauksia, joissa Elton Johnin energinen musiikki pääsee oikeuksiinsa taitavan esiintyjäjoukon tulkitsemana.

kuva: Helsingin Kaupunginteatteri, Mirka Kleemola
Erityisesti musikaalin aloittava ”Vielä tähdet loistaa” sekä lakkotaistelua ja balettituntia sekoittava ”Solidaarisuus” iskevät vahvasti. Useimmiten lakkoilevia kaivosmiehiä ja heidän vaimojaan esittävä kuoro muodostaa uskottavan kyläyhteisön taustaksi Billyn henkilökohtaiselle kertomukselle. 

Musikaalin erikoisuus on pääosien lapsinäyttelijät, joilta vaaditaan myös hyvää laulu- ja tanssitaitoa. Kaupunginteatterin versiossa itse Billyä on näyttelemässä yhteensä kolme eri poikaa, joista ensi-illassa nähtiin Lassi Hirvonen. Hirvonen onkin lahjakas tanssija ja suoriutuu hyvin Billyn vaikeasta roolista.

Lassi Hirvonen ja Kasperi Virta
kuva: Helsingin Kaupunginteatteri, Mirka Kleemola
Billyn ystävää Michaelia esittävässä pienessä Kasperi Virrassa taas on niin paljon karismaa, että hän varastaa shown lähes aina kun pääsee lavalle. Näiden kahden pojan yhteinen laulu- ja tanssinumero Itseilmaisua on esityksen ehdottomia huippukohtia: pojat ovat luontevan säteileviä ja valloittavat yleisönsä suvereenisti.

Esityksenä Billy Elliot ei ole kuitenkaan aivan tasainen. Intensiteetti ja energia heikkenevät erityisesti musiikkinumeroiden välisissä dialogeissa sekä osassa yksinlauluista. Varsinkin toisessa näytöksessä on enemmän tällaisia suvantovaiheita, joissa esitys ei kanna. Musikaalissa on runsaasti komiikkaa sekä tekstin että ohjauksen tasolla, mutta se ei aina toimi kuten pitäisi, vaan tuntuu ylimääräiseltä ja päälleliimatulta.

Aikuisnäyttelijöistä Jonna Järnefelt ja Risto Kaskilahti onnistuvat erinomaisesti, edellinen Billyn periksiantamattomana tanssinopettajana ja jälkimmäinen Billyn isänä.

Visuaaliselta ilmeeltään musikaali on yksinkertainen ja toimiva. Jani Uljaan ja Jari Ijäksen lavastus perustuu tiiliseiniin, joista saa muutamilla lisäosilla muokattua useita eri tiloja. Elina Kolehmaisen harkittu ja yksityiskohtainen puvustus luo selkeän ajankuvan 1980-luvun Englannista.

Mikko Koivusalo on suomentanut Billy Elliotin sujuvaksi ja helposti laulettavaksi tekstiksi. Englannin työväenluokan puhetyyliä ei ole onneksi yritetty matkia millään erityisellä slangilla tai murteella, mutta esityksessä kiroillaan jonkun verran, mikä omalla tavallaan kuvaa kaivoskaupungin ihmisten yhteiskuntaluokkaa.

Lassi Hirvonen ja Jonna Järnefelt
kuva:Helsingin Kaupunginteatteri Mirka Kleemola
Elton Johnin musiikki yhdistää pop-musiikkia ja perinteistä iskelmällistä musikaalimusiikkia. Kapellimestari Risto Kupiaisen johtama orkesteri tavoittaa tulkinnassaan hyvin musiikin laajan tunne- ja energiaskaalan.

Billy Elliotin pohjalla on vakavia teemoja, jotka liittyvät ihmisten työpaikkojen pysyvyyteen ja toimeentuloon. Yhteiskunnallisten kysymysten päällä kulkee tarina yksilön oikeudesta omiin unelmiinsa. Billyn onnistuminen tanssiunelmansa tavoittelussa nousee lakkolaisten epäonnistumisen ja pettymyksen ylitse luoden toivoa ja iloa. Esityksessä lakkoilu ja politiikka jäävät tanssin ja kimalluksen varjoon. Temaattisesti esitys keskittyykin enemmän yksilötarinaan ja suvaitsevaisuuden korostamiseen.

Helsingin Kaupunginteatterin Billy Elliot on ammattimaisesti tehty musikaaliesitys, jossa on epätasaisuudesta huolimatta paljon taituruutta ja hienoja kohtauksia. Tanssin riemun lisäksi se tarjoaa katsojille monia liikuttavia hetkiä, joten herkimpien katsojien kannattaa varata nenäliinat mukaan.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti