Six by Sondheim - mestarin omin sanoin

Amerikkalainen kaapeli-tv-kanava HBO on tunnettu laadukkaista sarjoistaan, mutta kanavalla on myös omaa dokumenttituotantoa. Joulukuun alussa HBO:lla sai ensi-iltansa Stephen Sondheimista kertova uusi dokumenttielokuva Six By Sondheim, ja HBO Nordic -nettipalvelun ansiosta dokumentti oli katsottavissa Suomessakin heti ensi-iltaa seuraavana päivänä, suomenkielisin tekstityksin. Minun kaltaiselleni Sondheim-fanille dokumentin näkeminen oli kuin ennenaikainen joululahja, mutta kuten hyvistä joululahjoista yleensäkin, siitä on ollut paljon iloa myös joulun jälkeen. Sondheimin faneille dokumentti on antaa tietysti paljon, mutta uskon että siinä on muillekin musikaaleista kiinnostuneille paljon mielenkiintoista asiaa. Dokumentti on samaan aikaan hyvä äkkisyväsukellus Sondheimin musikaalien maailmaan ja toisaalta tarkka analyysi ja kertomus säveltäjä-sanoittajan työtavoista ja musikaalin syntymisestä.

Dokumentin nimi Six by Sondheim tulee kuudesta laulusta, jotka on poimittu Sondheimin elämäntyöstä ja joiden kokonaiset esitykset rytmittävät dokumenttia. Muutamasta laulusta kuullaan hienot arkistoesitykset ja toisista on tehty aivan uudet versiot nimekkäillä laulajilla. Kuusi valittua laulua ovat West Side Storyn "Something's Coming", Companyn "Being Alive", Follies-musikaalin "I'm Still Here", A Little Night Music -musikaalin "Send in the Clowns", Sunday in the Park with George -musikaalin "Sunday" ja ehkä tärkeimpänä Merrily We Roll Along -musikaalin "Opening Doors", joka on Sondheimin mukaan oikeastaan ainoa laulu, johon hän on kirjoittanut selviä viittauksia omaan elämäänsä. Sondheimin tuotanto on niin laaja ja vaihteleva, että vain kuuden laulun esillenostaminen jättää välttämättä paljon hienoja lauluja pimentoon, mutta toisaalta valinta on selkeä ja sopii hyvin dokumentin rungoksi. Valitut laulut ovat kuitenkin keskenään sen verran erilaisia että myös Sondheimia tuntematon kuulija saa säveltäjä-sanoittajasta monipuolisen käsityksen.

Dokumentin on ohjannut Sondheimin pitkäaikainen yhteistyökumppani James Lapine, jonka ansiosta dokumentissa on äänessä lähinnä Sondheim itse. Elokuva antaa mielestäni juuri siksi musikaalimestarista melko kaunistelemattoman ja aidon tuntuisen kuvan, kun minuutteja ei ole täytetty toisiaan toistavilla Broadway-tähtien kehuilla ja ihasteluilla. Sen sijaan Sondheimin haastatteluja on kerätty usealta vuosikymmeneltä ja omasta mielestäni dokumentin hauskimmat paikat ovat sellaisia, joissa Sondheim kertoo samaa juttua samalla tavalla (esim. suhteestaan Oscar Hammersteiniin) noin kymmenessä eri haastattelussa, jotka ovat leikattu peräkkäin lause kerrallaan. Arkistomateriaalin ja haastattelujen määrä ja niiden aikaperspektiivi 1950-luvulta nykypäivään kertoo itsessään siitä kuinka valtavan tärkeä ja suosittu tekijä Sondheim on ollut, ja jo niin monta vuosikymmentä - ylimääräisiä kiittelijöitä ja kehujia ei siis tarvita. Dokumentti kokoaa kuitenkin hienosti yhteen kaikki tarinat ja jutut Sondheimin perheestä, urasta ja musikaaleista, ja koska Sondheim on itse äänessä, tulee jutuista aivan eritavalla tosia ja koskettavia kuin vaikka lehtiartikkeleista tai kirjoista luettuna. Ja tutkijana en voi olla tulkitsematta, kuinka Sondheimin oma hyvin vaikea äitisuhde on varmasti heijastunut hänen työhönsä: Sondheimin musikaaleista voi nimittäin nimetä useamman melko hankalan ja hermoromahduksen partaalla tasapainottelevan keski-ikäisen naisen, joita ei teoksissa käsitellä silkkihansikkain, päin vastoin.

Lähde: Wikipedia

Sondheim puhuu paljon työtavoistaan, säveltämisestä ja kirjoittamisesta sekä jonkun verran myös muista Broadwayn ammattilaisista. Dokumenttia kehystäväksi lauluksi on nostettu tosiaan Merrily We Roll Along -musikaalin "Opening Doors". Merrily on teos, joka floppasi pahasti ensi-iltansa jälkeen vuonna 1981 ja päätti Sondheimin ja hänen ystävänsä, ohjaaja Harold Princen monta vuotta kestäneen tuottoisan musikaaliyhteistyön kauden. (Sondheim ja libretisti George Furth ovat sittemmin kirjoittaneet musikaalista uudistetun version ja sitä on esitetty menestyksekkäästi monta kertaa ensi-floppaamisen jälkeen.) Merrily We Roll Along kertoo kolmesta ystävyksestä, jotka toimivat musikaali/kulttuurialalla New Yorkissa ja sittemmin Hollywoodissa. Ystävien yhteinen tarina kerrotaan käänteisessä kronologisessa järjestyksessä eli keski-iän kyynisyydestä ja epäonnistumisista toiveikkaaseen ja onnelliseen nuoruuteen. Musikaalin alun näyttämät ystävien riidat ja surulliset kohtalot on rankkaa katsottavaa, mutta musikaalin edetessä tunnelma keventyy ja muuttuu onnellisemmaksi, loppuen oikeastaan todella kauniiseen ja iloiseen tunnelmaan, koska päähenkilöiden elämässä kaikki on siivä vaiheessa vasta alussa.

Säveltäjän, libretistin ja kirjailijan ystävyyttä kuvataan heidän henkilökohtaisten suhteidensa ja töidensä kautta, ja dokumenttiin nostettu "Opening Doors" -kappale on musikaalin loppupuolelta, jossa nuoret taiteilijat vasta yrittävät päästä esille ja saada teoksiaan julki. Laulu kuvaa nuorten kirjoittajien tasapainoilua pätkätöiden ja taiteellisten töiden välillä, yritystä tarjota omaa juttua rahakkaalle tuottajalle sekä lopulta rohkeutta ottaa riski ja ryhtyä itse tekemään teatteria pienellä budjetilla ja nopealla aikataululla. Sondheim on sanonut, että hän on yrittänyt laulussa kuvata millaista hänen ja hänen ystäviensä elämä oli 1950-60-luvuilla, kun he yrittivät päästä Broadway-maailmassa eteenpäin ja esille.

Vaikka tietenkin tykkäsin dokumentista aivan valtavasti, voi sitä hieman arvostella selkeän kronologian puuttumisesta. Musikaalit ja laulut tulevat esille "noin suunnilleen" -järjestyksessä, mutta tarkemmat faktat ja teosten ensi-iltavuodet kannattaa katsoa vaikka Wikipediasta. Parasta dokumentissa on kuitenkin se, että Sondheim kertoo itse omasta urastaan ja työstään ja jättää näin hienon ja tärkeän perinnön jälkipolville. Olisi hienoa, jos saisimme muistakin musikaali- ja teatteritaivaan suurnimistä yhtä perusteellisesta haastattelut.

Ennen viimeistä videota vielä pieni hauska sattuma: kirjoitin syksyllä Gypsy-musikaalin "Rose's Turn" -laulun erilaisista versioista ja harmittelin sitä, ettei alkuperäisen Mama Rosen, Ethel Mermanin versiota löydy mistään videomuodossa. Mutta kappas, kuin tilauksesta, Six by Sondheim -dokumentissa näytetäänkin filmiä Mermanin kyseisestä esityksestä! Mikä sattuma! Ja kuten tekstissäni arvelin, vaivaannuttavan kömpelöt strippauseleet ja se takin riisuminen ovat todellakin lähtöisin Mermanin roolisuorituksesta. Oli todella hienoa nähdä tuokin "Rose's Turn" videolla.

Six by Sondheim on hieno, koskettava ja runsas dokumentti, joka antoi minulle paljon, ja johon tulen varmasti palaamaan vielä monia kertoja. Dokumentin trailerin voi katsoa täältä ja lopuksi linkkaan tähän (huonohkon, mutta ainoan löytyneen) videon dokumentin "Opening Doors" -versiosta, jossa esiintyy pari tv-tähteä ja eräs tunnettu säveltäjä-sanoittaja itse. (Laittakaa volyymit kovalle, videon äänenlaatu on heikko.)